Tatuointitaide tatuoijan näkökulmasta

Johdanto

Käsittelen artikkelissani tatuointitaidetta lähinnä omasta näkökulmastani tatuoijana. Valotan myös hieman tatuointien pitkää historiaa, sekä tatuointien merkitystä kulttuurissamme nykyään.

Historiaa

Tatuoinnit ovat yksi maailman vanhimmista kuvataiteen muodoista. Kukaan tuskin pystyy selvittämään mistä ne ovat saaneet alkunsa, mutta kaikki merkit viittaavat siihen että niitä on tehty koko ihmiskunnan historian ajan. Todisteet muinaisesta Egyptistä, Grönlannista, Siperiasta sekä Uudesta-Seelannista kertovat kuinka maailmanlaajuista ja vanhaa tatuointitaide todellisuudessa on. Vuonna 1991 löydettiin Alpeilta 5300 vuotta vanha jäätynyt muumio (Ötzin jäämies). Sen ruumiista löytyi peräti 57 yksinkertaisia viiva ja piste tatuointia jotka eivät varmastikaan olleet heimotatuointeja koska ne sijaitsivat vaatteiden peittämillä alueilla. myös Egyptiläiseltä 4000 vuotta vanhalta muumiolta löydettiin auringonjumalan kuva tatuoituna ruumiiseensa. Toisen maailmansodan jälkeen argeologit löysivät Siperiasta n.2500 vuotta vanhan, jäässä hyvin säilyneen skyyttisoturin ruumiin joka kantoi yllään tatuoituja riistaeläinten kuvia.

On varmaa etteivät tatuoinnit, toisin kuin nykyään, ole aiemmin olleet pelkkiä koristeita vaan niillä on ollut myös jokin symbolinen tai uskonnollinen merkitys. Niiden avulla on ennaltaehkäisty ja parannettu sairauksia, autettu ihmistä kuoleman jälkeisessä elämässä, niitä on käytetty heimotunnuksina ja merkkinä kantajansa sosiaalisesta asemasta. Tatuointeja on tehty myös suurten elämänmuutosten yhteydessä ja niillä on juhlistettu esimerkiksi pojan tuloa mieheksi.

Muinoin tatuoinnit tehtiin rikkomalla iho tatuoitavalta alueelta esimerkiksi terävällä kivellä, kalan hampaalla, teroitetulla luulla tai puutikulla, ja levittämällä haavaan väriä (esim. nokea).
Vasta 1700-luvulla maorit alkoivat käyttää tatuoimiseen metallisia neuloja, ja saivat näin aikaan symmetrisempiä kuvia.
Ensimmäisen polven tatuointikoneen patentoi Amerikkalainen tatuoija Samuel O´reilly vuonna 1891, ja sen toiminta perustui tavalliseen sähkömoottoriin. Nykyiset koneet toimivat magneettikeloilla joilla aikaansaadaan iskuvarteen edestakainen liike. Iskuvarteen kiinnitetty neula kuljettaa väriä ihoon jolloin ihoon syntyy väritetty avohaava joka parannuttuaan on valmis tatuointi.

Tatuointeja on tehty tuhansia vuosia ennen kuin löytöretkeilijä James Cook löysi ne vuonna 1769 eteläiseltä tyyneltä mereltä, ja ne rupesivat leviämään merimiesten ja kauppiaiden kautta Eurooppaan ja Amerikkaan.

Sana ”tattoo” tulee Tahitin sanasta ”tatau”, joka tarkoittaa ”merkitä” ja se mainittiin ensimmäisen kerran löytöretkeilijä James Cook:in päiväkirjoissa hänen matkaltaan tyynellä merellä.
Koska tatuoinnit olivat Euroopassa ja Amerikassa eksoottisia, keräsivät läpeensä tatuoidut ”villit” suuria yleisöjä sirkuksissa ja markkinapaikoilla 1700 ja 1800 luvuilla.
Euroopassa tatuoinnit kiellettiin vuonna 325 keisari Konstantinuksen ja myöhemmin 700-luvulla paavi Hadrian I:sen toimesta. Kieltojen perusteena lienee ollut raamatun jae ”Älkää viileskelkö ihoanne vainajan tähden älkääkä koristelko itseänne ihopiirroksilla. Minä olen Herra.” (Moos. III, 19;28).

Ensimmäisen virallisen tatuointistudion perusti Martin Hildebrant vuonna 1864 New Yorkissa, ja 1800-luvun lopulla Englannissa ja Amerikassa oli valloillaan tatuointihuuma joka meni jopa niin pitkälle että erään lehden artikkelissa ehdotettiin tatuoituja vihkisormuksia tavallisia sitovimmiksi. Huuma jatkui lähes ensimmäiseen maailman sotaan saakka. Sen jälkeen tatuoinnit jäivät lähinnä merimiesten, sotilaiden ja rikollisten harrastukseksi.
Suomessa ensimmäiset viralliset tatuointistudiot perustettiin vasta 1980-luvun lopulla koska siihen saakka terveysviranomaiset epäsivät luvat viitaten terveydellisiin seikkoihin.
(http://www.artlinetattoo.com/historia.html)

Tatuoinnit nykyään

Tatuoinnit ovat nykyään varsin suosittuja vaikkakaan syyt miksi ihmiset niitä ottavat eivät luultavasti kovin oleellisesti poikkea esi-isiemme motiiveista. Näiden neljän vuoden aikana, joina olen toiminut tatuoijana, olen kuullut ja kysellyt ihmisiltä heidän ajatuksiaan tatuoinneista. Joillakin asiakkaistani on varsin selkeä näkemys siitä mitä ja millaisen kuvan he ihoonsa haluavat, mutta on myös paljon niitä, joilla ei tunnu olevan oikein minkäänlaista käsitystä siitä mitä he haluavat.

Klassinen esimerkki merkitykselliseksi mielletystä tatuoinnista lienee lapsen nimi tai syntymäaika. Ihmiset tuntuvat ajattelevan, että oman lapsen nimi ikuistettuna ihoon on pysyvämpää kuin esimerkiksi puolison nimi. On asiakkaita jotka haluavat oman ”klaanitunnuksensa” Harley-Davidson -logon muodossa käsivarteensa. Ja on myös niitä asiakkaita, joille varta vasten piirrän uniikin kuvan, koska he haluavat olla varmoja tatuointinsa persoonallisuudesta. Toisille tatuointi on keino luoda itsestään sellainen kuva, jollaisina he haluaisivat ihmisten heidät näkevän. (Tosin jollakulla muulla voi olla erilainen näkemys mustien panttereiden ja leijonanpäiden symbolistatuksesta.) Ja toisille tatuoinnit ovat keino ilmentää jotain sellaista sisäisestä olemuksestaan, joka ei muuten näkyisi päällepäin. Tatuoinneilla voi tavoitella ”kovan” jätkän tai mimmin statusta, tai yksinomaan koristaa ihoaan korujen tapaan.
Iholle voi tatuoida sanoja, jotka eivät jätä katsojalleen tulkinnan varaa tai piirtää kuvioita vailla yksiselitteistä merkitystä.

Tatuointeja otetaan edelleen suurten elämänmuutosten yhteydessä, niin kuin aiempi esimerkkini lapsen nimestä tai syntymäajasta osoittaa.
Hyvänä esimerkkinä toimivat myös ristit, palavat sydämet ja muu uskonnollinen kuvamaailma. Nuoret ottavat teini-iän kapinassa tatuoinnin osana itsenäistymistään ja pesäeroa vanhempien luutuneista arvoista. Vihkisormusten tatuoituttaminen vasemman käden nimettömiin ei ole mitenkään epätavallista nykyäänkään, saatikka pariskunnat, jotka ottavat samanlaiset tatuoinnit ihoonsa todistaakseen liittonsa kestävyyttä. Ihmiset haluavat ikuistaa iholleen heille merkityksellisiä päivämääriä ja vuosilukuja.

 Moni on niin mieltynyt joihinkin ideologioihin, bändeihin, aatteisiin, clubeihin tai mietelauseisiin, että haluaa tatuoida ne iholleen. Monesti ne on kirjoitettu suurilla, mustilla ja vanhahtavan tyylisillä kirjaimilla. Ja vuosia sitten suorastaan muoti-ilmiöksi paisuneet kiinalaiset kirjainmerkit lienevät tutuin esimerkki kelle tahansa. Ihmisiä selvästikin kiehtoo myös tekstin muilta salattu merkitys, jonka vain he tietävät, sen lisäksi, että omia aatteita julistetaan näkyvästi. Suosituiksi ovat nousseet myös sormiin kirjoitetut ”love”, ”life” ja ”hate” – tyyliset neli ja viisikirjaimiset sanat, jotka alkujaan ovat suoraan vankilakulttuurista.

Tatuointiliikettä yli kymmennen vuotta pyörittänyt Juha k. Juntunen toteaa pari vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Tatuoitu (WSOY 2004),
Että kun ihminen ottaa ensimmäisen tatuointinsa niin hän huomaa pian, ettei ihossa ole pelkkä kuva. Tatuoinnista tulee olennainen osa kantajaansa. Juntunen huomauttaa, ettei kyse voi olla pelkästään ohimenevästä muoti-ilmiöstä, sillä kehoon ikuistettu koru säilyy läpi elämän.

Amerikkalainen tatuoija Don Ed Hardy uskoo, että tatuoinnit ovat taidetta ja niillä on oikeasti sanomansa. Tatuoinnit luovat pysyvyyden tunnetta länsimaisessa kulttuurissa, jota nykyaikana hallitsemvat katoavat arvot. Hardyn mukaan juuri säilyvyys inhottaa tatuointien vastustajia, sillä heitä ahdistaa, että kuva jää ruumiiseen vielä kuoleman jälkeen ja säilyy pidempää kuin ihmisen henki. Don Ed Hardy totesi myös kulttuuria tutkiessaan, että tatuoinneilla on ennen kaikkea selkeä yhteys ihmisen minuuteen. Tatuoinneilla pyritään tekemään näkyväksi ihmisen sisintä ja todistamaan, että hän todella hallitsee itseään, ruumistaan ja sieluaan.(Turun Sanomat 14.10.2006 Salla Tuomola)

Tatuointien tekemisestä

Itse henkilökohtaisesti en perusta niinkään tatuointien symbolisesta sisällöstä, kuin niiden esteettisistä arvoista. Minua kiehtoo ajatus eläimen kuvioinnista, joka myötää vartalon ja lihaksiston muotoja sulautuen kantajaansa ja myödäten liikkeitä. Kokemukseni mukaan suuret selkeät muodot toimivat tatuoinneissa pieniä ja yksityiskohtaisia kuvioita paremmin. Panostan mielelläni kuvan kokonaismuotoon niin, että se kauempaakin katsottuna näyttäisi istuvan hyvin kokonaisuuteen ja sijoituspaikkaansa. En näe mitään järkeä sijoittaa vaakasuuntaista kuvaa esimerkiksi pohkeeseen, joka on selkeästi pystysuora alue. Ja harvoin toimivat myöskään epäsymmetriset kuvat alaselän kaltaisissa symmetrisissä paikoissa. Yleensä paikka johon aloitan kuvan piirtämisen tatuointia ajatellen, määrää kuvan muodon ja koon.

Iho on elävä ja liikkuva, toisin kuin maalauspohja tai paperi. Elävälle pohjalle ”maalaaminen” onkin paljon haasteellisempaa kuin paikallaan pysyvälle kuolleelle kappaleelle. Ihmisten ihotyypit poikkeavat varsin paljon toisistaan ja yksi tatuointien tekemisen suurimmista haasteista onkin pystyä tekemään laadukasta jälkeä iholle kuin iholle. Ihon joustavuus ja pintarakenne vaihtelevat kehonosan mukaan ja asettaen oman haasteellisuutensa etenkin isompien kuvien tekemiseen. Hyvin pitkälti näistä kahdesta seikasta johtuen tatuointitekniikka on vaikea ja hidas opittava. Sitä, kuinka syvälle kulloiseenkin ihotyyppiin ja kehonosaan tatuointi kannattaa tehdä, ei opi tietämään kuin kokemuksesta. Kokemuksen hankkiminen taas puolestaan edellyttää ahkeraa harjoittelua ihmisiholle, sillä siannahka, jota joskus käytetään harjoitteluun, ei tarjoa kovinkaan realistisia harjoittelumahdollisuuksia.
Ihoa kun on venytettävä toisella kädellä kokoajan kuvaa tehdessä, että neula puhkoisi ihoa mahdollisimman hyvin, eikä vain painaisi joustavaa ihoa alaspäin juurikaan jälkeä jättämättä. Mitä elastisempi ihoalue, sitä hitaampaa sen värittäminen on. Pohkeessa oleva iho taas on luonnostaan kireämmällä ja näin ollen nopeammin työstettävissä. Tatuointivärien kesken on myös suuria eroja sen suhteen kuinka hyvin ne tarttuvat ja pysyvät iholla paranemisen jälkeen. Musta väri tehdään hiilestä samoin kuin tussikin ja on näin ollen allergiavapaa. Joissakin muissa tatuointiväreissä käytetyissä pigmenteissä voi ilmetä allergioita herkillä ihmisillä. Allergiat ja ongelmat väriaineiden ja paranemisen kanssa ovat kuitenkin erittäin harvinaisia ja mielestäni huono syy parjata tatuointeja epäterveellisyydestä.

Teen tatuointeja mielelläni ihmisille jotka tunnen, sillä mielestäni on tärkeää huomioida kuvan kantajan persoonallisuus. Kuva iholla voi oman käsitykseni mukaan olla ilmeikäs osa persoonaa, sen sijaan, että jäisi pelkäksi epämääräiseksi tahraksi. Ylipäätänsä mitä enemmän lopputulos näyttää taiteelta eikä tatuoinnilta, niin sen parempi. Olen monesti ihmetellyt, että miksi tatuoinnit erotetaan niin selkeästi omaksi erilliseksi ilmiökseen, eikä yhdeksi kuvan tekemisen tekniikaksi siinä missä maalaamista tai grafiikkaakin. Tatuointien tekemiseen kun pätee aivan samat perussäännöt kuin kaikkeen muuhunkin kuvan tekemiseen. Tai vastaavasti, miksi ihmisillä on niin paljon vähemmän kriittinen silmä tatuoinneille kuin maalauksille, vaikka kyse on aivan samasta asiasta. Miksi omalla iholla siedetään huonosti toteutettua, ellei suorastaan rujoa kuvaa, vaikka seinälle sellaista ei ikinä laitettaisi?

Tatuoinnit tulevaisuudessa

Tatuoinnit ovat olennainen osa nykykulttuuriamme, taidettamme ja itseilmaisuamme. Pienten marginaaliryhmien suosimasta ilmiöstä on tullut massakulttuuria, jolla tehdään paljon rahaa. Ja ilmiö tuntuu siltikin olevan vasta alkutaipaleellaan. Tatuointitaiteella on potentiaalia nousta yhdeksi arvostetuista taidemuodoista sen näkyvyyden arjessa ja persoonallisuutta korostavien ominaisuuksien avulla. Elämme jo nyt yksilökulttuurissa, missä persoonallisuuden ja yksilön merkityksen korostaminen on keskeistä. Siinä missä kuuluisan maalarin teos roikkuu yksityisasunnon seinällä, on iholle tatuoitu maalaus aina mukana ja tuomassa oman lisämausteen kantajansa ulkoiseen olemukseen, ja sitä kautta siihen kuvaan jonka kanssaihmiset hänestä saavat. Olen iloinen siitä, että olen saanut osallistua omalla panoksellani tatuointitaiteen kokemaan muutokseen roskakulttuurista taiteeksi. Tarkoituksenani on pitää näyttely, jossa laitan esille niin kankaalle kuin ihollekin ”maalaamiani” teoksia. Tasavertaisina.

Yhteenveto

Olen kerta toisensa jälkeen havahtunut tajuamaan miten erilaisia käsityksiä ja suhtautumistapoja ihmisillä on tatuointeihin, niin myönteisessä kuin kielteisessäkin mielessä. Päätin silti kirjoittaa siitä tutuimmasta ja parhaiten tuntemastani näkökulmasta, omastani. Aihe paljastui huomattavasti odottamaani laajemmaksi joten rajasin sanottavani yleissivistäväksi pintaraapaisuksi taiteellisella painotuksella. Itseäni kiinnostavat nimenomaan tatuoinnit taiteena ja aikamme ilmiönä, ei niinkään masokismina. Työssäni tatuoijana valitsen asiakkaani tarkasti sen mukaan, millaiset projektit itseäni kiinnostavat, ja missä koen saavani mahdollisuuden kehittää itseäni taiteilijana.

Katariina Katla 2008.